Olemme tämä puu

Ivan Rotta & Co. on kustantanut Markus Jokikokon vuonna 2012 ilmestyneen pornografisen esikoisteoksen; Haarautuva puu –romaanin, mikä kertoo erotiikan ja runollisen muotoilun avulla transvestiiti miehen kasvutarinan, joka yrittää mukautua tiukkoihin sukupuolirooleihin uusioperheen isänä.

Kirjassa ei mainita kovinkaan monen henkilön nimeä, ei edes päähenkilön. Päähenkilö on mies, joka mainitsee olevansa biseksuaali nainen sisältä päin. Hän haluaa naisia, mutta silti unelmoi naisten vartalosta. Alkoholin juominen ahdistaa häntä, tuo hänelle mieleen lapsuuden, kun isä ja äiti olivat juoneet ja tapelleet, samalla rikkoen tavaroita. Hänellä oli muutamia kavereita. Yksi heistä oli kolme vuotta vanhempi. He tapasivat joskus painia lattialla ja kaksi kertaa se päättyi eroottisesti leikisti panemiseen. Hän pelkää olevansa aina yksin, ettei löytäisi itselleen puolisoa, joka hyväksyisi hänet. Tähän hahmoon oli todella helppo samaistua. Tunsin suurta vetoa häneen, tavalla jota en ole koskaan ennen kokenut lukiessani kirjaa. Tunsin olevani hän.

Mies kuitenkin menee naimisiin naisen, Katariinan, kanssa, joka yrittää hyväksyä miehensä transvestiitisuuden, ainakin osittain, ja halusi joskus korostaa sitä. Hän antaa miehensä käydä muiden miesten luona ”esiintymässä” ja harjoittamassa naisellisuutta. He kuitenkin eroavat kirjan loppuvaiheilla, joka johtaa aika mielenkiintoiseen käänteeseen. En oikein pitänyt tästä naisesta, hän ei ollut minun makuuni sopiva. Tunsin vihaa ja ahdistusta häntä kohtaa kuten päähenkilö.

Kirja ei ollut mielestäni kovin selkeä juoninen, tai minä en vain saanut siihen selkeää juonta. Se hyppi paikasta toiseen ja oli hieman sekava. Ensin oltiin nykyisyydessä, sitten yht’äkkiä menneisyydessä ja sitten saatettiin olla tulevaisuudessa. Kirja kertoo kuitenkin pelkistelemättä kyseisen ei-niin-tavallisen nuoren miehen kasvutarinan – sikäli kun tavallisuutta tai normaaliutta on ylipäätään määriteltävissä.

Eroottinen kertomus runo muotoon kirjoitettuna, ei aluksi kuulostanut kovin lupaavalta, vaikka aihe oli kiehtova. Jokikokko oli kuitenkin saanut kirjasta mielenkiintoisen ja runo muoto sai sen vain loistamaan upeammin. Lukukokemus oli kuitenkin miellyttävä ja sain uudenlaisia näkökulmia joihinkin asioihin. Kirjassa esiintyi paljon pornografiaa, eikä se minun mielestäni ollut ollenkaan huono asia. Se lisäsi kirjan intensiivisyyttä ja ilman sitä transvestiitista kertova kirja ei olisi ollut hyvä. Kirjaa ei kuitenkaan kannata lukea pelkän pornon tai masturboinnin toivossa, sillä se on todellisuutta yllättävän monille.

Oulussa asuva tunnistaa miljöön Ouluksi hetken mietinnän jälkeen. Vaikka paikka kuvaukset ovat paikoittain epäselviä, saa sieltä hahmotettua todella paljon oululaisia piirteitä. Kaupungissa on  paperitehdas ja kaupunki sijaitsee merenrannassa. Kaupungin kirjastokin on kovin samanlainen kuin Oulussa.

Kirjassa ei käytetä paljoa vuoropuhelua. Se lähinnä kuvaa rehellisen rajusti transvestiitin ajatusmaailmaa ja kamppailua ympäristön asettamien roolien kanssa. Vuoropuhelut hukkuvat tekstiin. Murre on hieman oululaista ja luo kirjaan uskottavuutta vieklä hieman lisää.

Suosittelisin kirjaa kaikille, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita tai jotka haluavat itselleen uudenlaisen näkökulman asiasta. Kirja ei kuitenkaan sovi kuitenkaan kovin nuorille, joten ehkä viidestätoista vuodesta ylöspäin olisi sopiva.

 Julia Mattila

Sain tästä kirja-arvostelusta 9, joten ajattelin julkaista sen myös täällä.