Ivan
Rotta & Co. on kustantanut Markus Jokikokon vuonna 2012 ilmestyneen
pornografisen esikoisteoksen; Haarautuva puu –romaanin, mikä kertoo erotiikan
ja runollisen muotoilun avulla transvestiiti miehen kasvutarinan, joka yrittää
mukautua tiukkoihin sukupuolirooleihin uusioperheen isänä.
Kirjassa
ei mainita kovinkaan monen henkilön nimeä, ei edes päähenkilön. Päähenkilö on
mies, joka mainitsee olevansa biseksuaali nainen sisältä päin. Hän haluaa
naisia, mutta silti unelmoi naisten vartalosta. Alkoholin juominen ahdistaa
häntä, tuo hänelle mieleen lapsuuden, kun isä ja äiti olivat juoneet ja
tapelleet, samalla rikkoen tavaroita. Hänellä oli muutamia kavereita. Yksi
heistä oli kolme vuotta vanhempi. He tapasivat joskus painia lattialla ja kaksi
kertaa se päättyi eroottisesti leikisti panemiseen. Hän pelkää olevansa aina
yksin, ettei löytäisi itselleen puolisoa, joka hyväksyisi hänet. Tähän hahmoon
oli todella helppo samaistua. Tunsin suurta vetoa häneen, tavalla jota en ole
koskaan ennen kokenut lukiessani kirjaa. Tunsin olevani hän.
Mies
kuitenkin menee naimisiin naisen, Katariinan, kanssa, joka yrittää hyväksyä
miehensä transvestiitisuuden, ainakin osittain, ja halusi joskus korostaa sitä.
Hän antaa miehensä käydä muiden miesten luona ”esiintymässä” ja harjoittamassa
naisellisuutta. He kuitenkin eroavat kirjan loppuvaiheilla, joka johtaa aika
mielenkiintoiseen käänteeseen. En oikein pitänyt tästä naisesta, hän ei ollut
minun makuuni sopiva. Tunsin vihaa ja
ahdistusta häntä kohtaa kuten päähenkilö.
Kirja
ei ollut mielestäni kovin selkeä juoninen, tai minä en vain saanut siihen
selkeää juonta. Se hyppi paikasta toiseen ja oli hieman sekava. Ensin oltiin
nykyisyydessä, sitten yht’äkkiä menneisyydessä ja sitten saatettiin olla
tulevaisuudessa. Kirja kertoo kuitenkin pelkistelemättä kyseisen ei-niin-tavallisen
nuoren miehen kasvutarinan – sikäli kun tavallisuutta tai normaaliutta on
ylipäätään määriteltävissä.
Eroottinen
kertomus runo muotoon kirjoitettuna, ei aluksi kuulostanut kovin lupaavalta,
vaikka aihe oli kiehtova. Jokikokko oli kuitenkin saanut kirjasta
mielenkiintoisen ja runo muoto sai sen vain loistamaan upeammin. Lukukokemus
oli kuitenkin miellyttävä ja sain uudenlaisia näkökulmia joihinkin asioihin.
Kirjassa esiintyi paljon pornografiaa, eikä se minun mielestäni ollut ollenkaan
huono asia. Se lisäsi kirjan intensiivisyyttä ja ilman sitä transvestiitista
kertova kirja ei olisi ollut hyvä. Kirjaa ei kuitenkaan kannata lukea pelkän
pornon tai masturboinnin toivossa, sillä se on todellisuutta yllättävän
monille.
Oulussa
asuva tunnistaa miljöön Ouluksi hetken mietinnän jälkeen. Vaikka paikka
kuvaukset ovat paikoittain epäselviä, saa sieltä hahmotettua todella paljon
oululaisia piirteitä. Kaupungissa on
paperitehdas ja kaupunki sijaitsee merenrannassa. Kaupungin kirjastokin
on kovin samanlainen kuin Oulussa.
Kirjassa
ei käytetä paljoa vuoropuhelua. Se lähinnä kuvaa rehellisen rajusti
transvestiitin ajatusmaailmaa ja kamppailua ympäristön asettamien roolien
kanssa. Vuoropuhelut hukkuvat tekstiin. Murre on hieman oululaista ja luo
kirjaan uskottavuutta vieklä hieman lisää.
Suosittelisin
kirjaa kaikille, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita tai jotka haluavat
itselleen uudenlaisen näkökulman asiasta. Kirja ei kuitenkaan sovi kuitenkaan
kovin nuorille, joten ehkä viidestätoista vuodesta ylöspäin olisi sopiva.
Julia Mattila
Sain tästä kirja-arvostelusta 9, joten ajattelin julkaista sen myös täällä.