Äidinkielen ja kirjallisuuden esseetyö. Sain tästä muistaakseni 9- joten se on ihan jakamisen arvoinen työ.
Ja koska en saa muuten mitään postauksia aikaan, niin julkaisen sitten näitä koulutöitä tänne, jos niissä ei ole kauheasti korjattavaa.
Stephen Kingin
esikoisteos kertoo nuoresta, kiusatusta ja ujosta Carriesta, jolla ilmenee
outoja voimia. Kirja etenee todistajanlausuntojen, uutisleikkeitten, Carrien ja
muiden ulkopuolisten kertojien avulla. On mahtavaa, että rajuimmat tapahtumat
kuvataan monen eri henkilön näkökulmasta.
Kirjan nimi Carrie kertoo
päähenkilön lukijalle heti. Carrie White, oikealta nimeltään Carrietta White,
on ihan tavallinen tyttö, joka käy tavallista Ewenin lukiota Chamberlainin
pikkukaupungissa 1900-luvalla, hänellä vain on telekineettisiä voimia.
Tavallinen nuori, jonka kuukautiset alkavat vasta 16 vuotiaana, eikä hän tiedä
niistä mitään. Hänellä on näppylöitä kaulassa ja olkapäissä sekä takapuolessa.
Hänen hiuksensa ovat ilmeisesti aika vaaleat, lähes värittömät. Hän on
epäsuosittu ja ujo. Muut ihmiset eivät halua tulla toimeen hänen kanssaan.
Carrie on jo todella pienenä osoittanut telekineettistä voimaa.
Tommy Ross vei Carrien
koulun tanssiaisiin. Tommyn tyttöystävä katuu tekosiaan suihkussa ja haluaa
hyvittää sen Carrielle jotenkin. Hän haluaa Tommyn vievän Carrien tanssiaisiin.
Tommy on komea, 18-vuotias nuori mies.
Margaret White on
Carrien äiti, oikein harras uskovainen. Hän yrittää suojella tytärtään pahuudelta
sekä poistaa itse Paholaista tyttärensä sisältä. Margaret on nähnyt tyttärensä
leijuttavan tuttipulloa vauvasängyssä ja yrittänyt tällöin tappaa hänet. Ralph,
Margaretin mies, oli kuitenkin estänyt sen. Hän ei siedä yhtään paljastavia
vaatteita, eikä kunnollisia alusvaatteita. Hän laittaa Carrien ”kaappiin”
rukoilemaan pelastusta ja armahdusta Jumalalta, aina kun Carrie tekee jotain
väärin. Jos Carrie ei suostu menemään kaappiin vapaaehtoisesti Margaret
pakottaa hänet sinne.
Kirjan alussa kerrotaan
kivistä, jotka satoivat kirkkaalta taivaalta suoraan Margaret Whiten tontin
päällä. Tapahtuma kertoo lukijalle, että kirjassa on tapahtumassa jotain
erityistä tai että tämä on merkki jostain suuremmasta. Näin päästään hyvin
sisälle kirjaan. Carrie ei ole koskaan 16 vuoden aikana kuullutkaan
kuukautisista, jotka alkavat hänellä yllättäen liikuntasalin pukuhuoneessa. Traagisen
tästä tapahtumasta tekee se, että luultavasti kuukautiskierron alkaminen on
alkusysäys kunnollisille telekineettisille kyvyille. Alussa kerrotut piirteet
johtavat kirjaa eteenpäin.
Myöhemmin Carrie oppii
leijuttamaan aina vain raskaampia tavaroita. Näin hän kehittää telekineettistä
kykyään vahvemmaksi. Tommy pyytää hänet tanssiaisiin. Se muuttaa Carrien
suhtautumista äitiinsä jokin verran. Hän uskaltaa vastustaa äitiään enemmän.
Hän tekee kauniin tanssiaispuvun itse. 27.toukokuuta Carrie pukeutuu
tanssiaispukuunsa ja uusiin rintaliiveihinsä, jotka oli ostanut vain tätä
tilaisuutta varten. Margaret inhoaa mekkoa punaisen värin takia. Hän ei halua
päästää tytärtään sen näköisenä pois kotoa. Carrie kruunataan Tommyn kanssa
illan kuningattareksi ja kuninkaaksi. Silloin tipahtaa katosta verta molempien
päälle. Tommy menettää tajunsa ämpärin tipahdettua hänen päähänsä. Carrie
juoksee pois. Koulun ovet menevät
lukkoon, katossa olevat palosammuttimet suihkuttavat vettä, sitten sammuvat ja
pian koko sali on tulessa. Tästä alkaa valtava tulipalo ja koko Chamberlainin
kaupunki palaa maan tasalle.
”Paha saa aina
palkkansa”, on ehkä hieman kliseinen mutta paikkansa pitävä teema. Carrien
kiusaajat ovat paha ja he kuolevat, he ovat saaneet siis palkkansa. Samoin myös
Carrie on paha ja hän kuolee kirjan lopussa omaan kostoonsa. ”Kiusaaminen ei
johda mihinkään, ei ainakaan mihinkään hyvään”, voisi olla myös kirjan teema.
Kirja on ääri esimerkki siitä mihin kiusaaminen voi johtaa. Kiusatulle tulee
huono itsetunto ja hän ehkä alkaa pikku hiljaa suunnitella kostoa kiusaajille.
Tykkäsin kirjasta
todella paljon ja se täytti odotukseni. Odotin mielenkiintoista kirjaa, jossa
tapahtuisi paljon ja sen kirjoitustyyli olisi erilainen kuin mihin olisin
tottunut. Eniten ehkä pidin siitä kuinka rajuimmat tapahtumat oli kuvattu monen
eri ihmisen näkökulmasta. Kirjan puolessa välissä suorastaan ahmin kirjaa. Se
vei mukanaan, vaikka olikin paikoittain hieman sekava. Kirjan olisi voinut
kirjoittaa vähän selkeämmin. Vähemmän kirjoja lukevat ihmiset saattaisivat
mennä sekaisin siinä, että missä nyt oikein mennään. En suosittelisi kirjaa sen
erityisemmin tietylle ikäluokalle, vaan sellaisille henkilöille, jotka haluavat
hieman erilaisemman lukukokemuksen ja heiltä löytyy taitoa lukea ja tulkita
vaikeampaakin tekstiä.
